Ammattikorkeakoulu HAAGA-HELIA, myyntityön tradenomi

Mulle kuuluu hyvää, kiitos kysymästä. 

Pitkän, todella pitkän kirjoitustauon jälkeen mulla on ilo kirjottaa monesta asiasta. Syy, miksi silti olen palannut tietokoneen ääreen kirjoittamaan perustuu täysin siihen, että täällä käy oikeasti ihmisiä lukemassa mun tarinoita.

Kerron teille, että keväällä 2015 valmistuin asiakaspalvelun ja myynnin merkonomiksi Omnian ammattikoulusta, Lehtimäen toimipisteestä. Sain opinnot kurottua kunnialla kasaan kahdessa vuodessa ja kesän olin töissä Mephiston kenkäkaupassa, jossa suoritin suurimman osan ammattikoulun työharjoitteluistani.

Valmistujaisten lähestyä kerkesin tottakai hämmästyä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Enää ei ollut paluuta tuttuun ja
turvalliseen Lehtimäkeen.

Opiskelen nykyään HAAGA-HELIAn ammattikorkeakoulussa Pasilassa myyntityön tradenomiksi. Meillä on mahtavat mahdollisuudet saada eväitä elämään HH:n kokeneilta opettajilta. Aina vain entistä innostuneempana lähden työstämään ammattitaitoani ammattikorkeakoulussa. Minun korvaan ammattikorkeakoulu kuulostaa hurjan isolta ja mullistavalta paikalta ja sitä onkin. Silti, kaikesta huolimatta lähden rakentamaan vahvoja siipiä. Uskon, että tulevat kolme vuotta tulee olemaan hyvin antoisat ja monipuoliset tulevaisuutta ajatellen.
Myyntiä tapahtuu kaikkialla ja jokainen yritys tarvitsee osaavaa myyjää.

Nykyään arkeeni kuuluu opiskelu sekä mahtava työ opiskelujen rinnalla Mephisto Shop Helsingissä. Mahtavampaa ja kannustavampaa työpaikkaa saa hakea. Opiskeluni ja myyntityöni tukevat toisiaan, kun saan kokeilla koulussa käytyjä asioita käytännössä iltapäivällä asiakkaiden kesken.

Työnantajat ja yrittäjät! Jos teistä joku on päätynyt mun sivuille ja on kiinnostuineita ottamaan erittäin reippaan ja työhön tarttuvan opiskelijan puhelinmyynnin työharjoitteluun opiskelujeni aikana (ajankohdasta voidaan sopia), ottakaa rohkeasti yhteyttä. Olen kiinnostunut kokeilemaan kaikenlaista. Laittakaa viestiä tähän alle kommentteihin tai etsikää minut LinkedIn:stä nimellä Eira Hirvonen.

Sain luokkalaisilta palautetta viimeisillä merkonomiviikoilla.

Video ulkomaan työharjoittelusta

Yep, it's ready!!

Anyway, tämä video on kasattu videoista, joita kuvasin reissun aikana. Toivon että video antaa mahdollisimman paljon mielikuvaa siitä mitä tein kokemusrikkaan reissuni aikana. Reissu oli kaikenkaikkiaan maaginen. Viimesillä viikoilla vakuuttelin itselleni, että en enää lähde maailmalle pidemmäksi aikaa ilman kaksoissiskoani tai ystävää. Nyt olen suunnittelemassa seuraavaa reissua samaan paikkaan. Näyttää kovasti siltä että en saa matkaseuraa, joten menen sinne "yksin". 

Corralejo on kaupunkina niin ihanan kotoisan lepponen, joten kaipaan ehdottomasti takaisin. 

Jokainen joka miettii uskaltaako lähteä maailmalle työharjotteluun, niin kyllä se on niiden kaikkien ilon, oppimisen sekä koti-ikäväkyyneleiden arvoinen. 

Reissumieltä kolme sylillistä matkaan ja menoks!

Taustatöiden työharjottelu - Mephisto Shop Hki

On palattu takaisin Suomeen ja selvitty jetlageista. Ensimmäinen viikko on venähtänyt perheen, ystävien, sekä leirillä isosen roolissa olemisen parissa. 

Joulua ennen kerroin myynnin työharjoittelusta Mephistolla. Nyt jatkan samassa paikassa eri tehtävien parissa.

Minulla alkoi nyt myynnin tuen työharjoittelu. Työskentelen enempi takahuoneessa esim. paperitöiden, taulukoiden, tapahtuman järjestämisen, mainosten, kuvaamisen ja kyselyiden parissa. Mephistolla pääsen tekemään laajasti erilaisia työtehtäviä, joista kerron seuraavissa blogipäivityksissä. 

Alkuviikosta aloitin inventaariosta, jossa on taustatyötä kerrakseen. Inventaario on erittäin tarkkaa hommaa tärkeydestä puhumattakaan, eikä asiakas näe tämänkään tapahtuvan. Inventaariota on hyvä tehdä sykleissä jos tahtoo välttää silmissä vilisevää numerosekamelskaa. 

Behind the scenes. Toimin kenkäkuvauksen assistenttina. 

Tarinalla on loppunsakin

Asiakastilanne kielimuuri välissä. Se tunne kun ilmeestä päättelet että asiakas tarvitsee lisää rahaa simkortilleen. "Sim.... Kaput!" Asiakas ei puhu sanaakaan englantia eikä espanjaa. Ohjaan englanniksi menemään supermarkettiin tai petrol stationille. Silmät suurenivat siihen tahtiin että päätin sanoa hymyillen vain supermarket ja ojentaa kättä oikeaan suuntaan. Mahtava fiilis kun saa autettua asiakasta vaikka sopivan kokoinen kielimuuri seistä möllöttää välissä. 

Ja nyt mä istun kämpän ulko-oven portailla odottamassa taxia joka saattaa mut kotia kohti. Mulla on ollu kaks mahtavaa iltaa slovenialaisen, virolaisen ja nopeesti laskettuna neljän suomalaisen kanssa. Eilen tehtiin minuutin mittanen video jossa kerroin englanniks siitä mitä oon tykänny olla täälä ja mitä ylipäätään täälä tein, ja yllätyin täysin kun tajusin kuinka paljon oon englantia oppinu. Tottakai jollain on asiaa tulla viilaamaan pilkkua mun rapaenglannissa mutta lähen kotia englannin kanssa, millä pärjään oikein hyvin. Lähinnä se uskallus puhua on nyt saavutettu.

Kiitos kaikille ihmisille tästä reissusta!!!!!!

THANK YOU FOR EVERYTHING!

ja jos osaisin kirjottaa mutsos cracias tähän ni kirjottasin :D

Ja vielä kiitos kysymästä, aion tulla tänne uudelleen. Otan siskoni mukaan. 

3 yötä kotiin on

Mun aika kertoa että oon täälä enää kolme yötä. Aikasemmin olin kirjottanu kirjan mittasen tekstin Suomen ja Espanjan väliltä mutta se on hävinnyt kuin tuhka tuuleen. Luovuuteni on sen verta lyhyt että en enää osaa muistaa niitä hauskoja eroavaisuuksia mitä aikanaan raapustin. Anteeksi. Joten nyt tähän päivään. Katsokaa, olkaa hyvät!

Pääsin kirjottamaan blogia jätskin ääressä, kun mut keskeytti lämmin läjä. Ihan hyvin ostuttu suoraan taskuun. Mä kun kuvittelin selviytyväni moiselta tulitukselta tällä reissulla. Tosin mä kuvittelin kaiken olevan muutenkin jo tässä mutta näinä viime päivinä oon vasta kokenut sen kuuluisan kulttuurishokin. 

Lähin tallaamaan näitä katuja mitä on tullu kirmattua jo monta viikkoa. Iltaelämä viikonloppusin on suunnattoman ilosta. Perheet, kaverit, ystävät ja uudet tuttavuudet kohtaavat lukuisissa ravintoloissa. Täälä muuten ku astut lähellekään suojatietä ni autot pysähtyy ku seinään. Mä varmaan jään auton alle heti kun Suomeen pääsen. Ellen jo täälä ku tottuneesti katse kellossa juoksen töihin. 

Tästä asiakkaasta tahon kertoa vaikka typerän kuvan otinkin. Inventaariota olin tekemässä kun asiakas tuli englanniksi kysymään prepaideista. Mulla oli ehkä hankalin tilanne, en muistanu yhtäkkiä mitään mitä kuului tehdä, ajatukset sotki tilannetta lisää ja liike täynnä ihmisiä. Olin aivan suomenkielessä, joten englanti ei luistanut. Pahottelin kovasti asiakasta aina kun jokin meinasi taas unohtua ja tyytyväinen asiakas lähinnä hymyili vain lisää. Kiittelin kärsivällisyydestä ja itsekin  nauroin tilanteelle. Kuuluisa kielimuuri. En meinannut löytää oikeita lukemia mutta mukava asiakas ehdotti että etitään vastaus yhdessä. Ja hymyili. Ei ollut lomalaisella kiire. Menin välillä hämilleni ajatusten liikajuoksusta ja välillä juoksemattomuudesta. Olipas vaikea saada yksi prepaid valmiiksi. Vieläkin tyytyväinen asiakas vain hymyili ja kiitti hyvästä asiakaspalvelusta ja ojensi mulla ehkä isoimman näkemäni mansikan käteen. Kiitos sinne mistä päin maailmaa ikinä oletkaan!!

Olen tehnyt moisia prepaideja jo monta viikkoa ja ei niissä, eikä englannissa muuten kuuluisi olla ongelmaa mutta tottakai näitä jumituksiakin tulee. Ja nyt se sai ehkä hauskimman päätöksen. Asiakkaat on lepposia, ihmisiä nekin, joten ei ressiä!! 

Corralejon viimesimmät puristetut appelsiinimehut rannassa wifi-ravintolassa. Päätin illan päälle kävellä kaduille jonne en ollut vielä ilta-aikaan päätynyt ja makeet maisemat löysin. 

Nyt on tavotettavaa suomalaisessa poliisiasemassa! Mä eka tsekkasin että ois legoista tehty mutta ei, ihan oikee talo se on. 

Paikallisten kisat sunnuntaiaamuna suuren kannustusjoukon kera. Kuvassa harrastajien valmentajien keskeinen kisa.

Ja nyt sanon sen mun kulttuurishokin. Ääneen. Mä oon niin suomalainen. 

Suomalaisena hämmennyn poskisuudelman kohdalla. Ihan jokainen kerta. Pitäis varmaan vuoden verran ainoastaan harjotella poskisuudelmia. Kun ekan kerran täälä ollessani uusi tuttavuus tuli ja pussas kummallekin poskelle, olin yllättynyt ja muistin kahden sekunnin päästä olevani espanjassa espanjalaisten keskellä. Kyllä, koin olevani toodella suomalainen. Onnittelin yhtä uutta tuttua syntymäpäivän kunniaksi pienellä suomalaisella halilla kun se vaihtui yllättäen espanjalaiseksi poskisuudelmaksi. Kyllä, yllätyin ja en yllättynyt, ja samaan aikaan!

Siinä missä me maksetaan seutulipusta 5€ Suomessa ni täälä pääsee 3€ Corralejo - Puerto del Rosario (~30km). 

Hölynhiekkaa

Palmu taistelee viimesistä rippeistään. 

Perjantain siestan jälkeen ei tarvinnut mennä takasin työelämään, joten avasin silmät. Katsoin ympärille ja saatoin ottaa joitakin kuvia. Ehkä vähän... innostuin. Kävelin ihan lähettyvillä kadunkulmissa ja paikoissa missä en ole vielä käynyt. 

Siis kaktus joka ei näytä kaktukselta. Kaktus päättäväisesti taistelee tilastaan ja työntyy uusille ilmoille kuin kuusi Suomessa. Totta puhuakseni katsoin ensin että kenen mukana kuusi on tänne eksynyt. 

Bristolin ranta on espanjankielen taitojeni mukaan luonnonsuojelualue. Se on pieni ranta, johon ei kuulu juuri muuta kuin meren porinat. Siihen kun lisäät lepposet kävelyvaatteet aurinkolaseineen, sekä auringon vajoamisen alas. (=auringonlasku)

Bristolin rannasta jatkoin kävelylenkkiä, jolle alunperin olin lähtenyt. Corralejossa on loistavat mahollisuudet lenkkeillä hämmentävän kauniissa maisemissa. Oli tarkoitus ottaa kuva urheilijasta leukoja vetämässä auringonlaskua vasten mutta ei poika tykännyt hyvää ideasta joten jatko lenkkiään. 

Päivärutiinia Corralejossa

Havahdun, ja muistan jälleen olevani Espanjassa. Herätykseen on vielä tunti aikaa, joten voin vain nauttia makoilusta, suunnitella tulevaa ja haaveilla aamupalasta. Herätys on klo 9, joten tähän mennessä yhtenäkään aamuna en ole herännyt järkyttävän uupuneena.

Paria minuuttia vaille 10 astun Vodafonen rauhalliseen liikkeeseen. "Good morning, how are you?", kuuluu kahdesta hymyilevästä suusta. "Muy bien!" , vastaan. Tänne on kiva tulla töihin. Vaihdan punaisen työpaitani ylle ja aloitan aamun laittamalla ensimmäiset korjaamoon menevät puhelimet lähtövalmiiksi postimiehelle. Kopioin parin paperin tekstit seuraavaan, ja siistin ympäristön. 

Minun tehtäväni on hoitaa englanninkieliset asiakkaat. Suurin osa turisteista tulee ostamaan prepaid-liittymän, netillä tai ilman. Kun raha-asiat, tietokoneelle tiedoston tallentaminen sekä sim-kortin asentaminen hoidettu, asiakas voi lähteä onnellisesti ovesta ulos ja soitella mielensä mukaan.

Siesta alkaa yhden maissa. Kävelen kotiin ja syön lounaan. Mielikuvituksen mukaan syön kasvissosekeittoa ja patonkia, tai ... Porkkanakeittoa ja patonkia. Lopun aikaa sään mukaan nukun päiväunet joko rannalla tai omassa sängyssä. Kolmas vaihtoehto on katuputiikkien myyjien kanssa hinnan tinkiminen milloin paidasta, mekosta, kellosta. 

Työt jatkuu 16:30 uudella energialla. Jos olisin poliitikko, suosittelisin siestaa Suomeen. Me suomalaiset menemme pimeen aikaan töihin ennen kukonlaulua rättiväsyneinä pimeydestä. Teemme pitkän työpäivän ja pääsemme 15-17 aikaan, jolloin on vielä pimeämpää kuin aamulla. Onnekkain saattaa ehkä nähdä auringon. Pimeydestä keskustellaan aamusta iltaan. Miksi emme mene auringon aikaan (12-14?) ulos? Monissa ammateissa yritykset ovat hiljaisempia tähän aikaan joten eikö olisi ideaa lähteä koko poppoo pihalle? (Sain muuten jo yhden miehen varmaksi kannattajaksekseni) 

Tai sitten musta ei tule poliitikkoa. 

Suurin osa Vodafonen asiakkaista puhuu espanjaa, jolloin minä voin nostaa kädet ylös. Hieno kieli, mutta contratoista ja prepagoista en osaa puhua tällä kielellä. Ainakaan samaan tahtiin. Työkaverit osaavat kielensä kun minä teen pienempiä hommia sillä aikaa. Kirjoitan blogia, piirrän, vastaan äidin kuulumiskyselyihin, otan #selfie, järjestän kynät oikeeseen järjestykseen, ja niin edespäin. Ei, en laiskottele. Istun monta tuntia liikkeen taukotilassa joka on muuten kolmen vessanpöntön kokoinen. En tarkoita että täälä olisi kuitenkaan niin montaa. Istun yhden sellaisen päällä, näppärä pieni pöytä edessäni. Istun ja näpyttelen puhelimellani tätä tekstiä jota parhaillaan luet. Hoitelen monta tärkeää asiaa sillä aikaa, ettei työkavereiden omatuntoa ala kolkottaa työtehtävien vähyys. 

Voin käsi sydämellä sanoa, että olen oppinut varmasti paljon jo pelkkä sillä, että istun kovalla alustalla päivästä toiseen. Eivaan, tosissaan sanottuna olen oppunut kieliä, liittymäkaupan toiminnan pääpiirteet sekä espanjalaista työkulttuuria. 

Illalla lähden kotiin syömään, mutta tänään on poikkeus kun lähden työkavereiden kanssa ravintolaan. Ihanaa olla hauskojen ihmisten kanssa. Työpaikan yhteishenki tekee kovalla alustalla istumisenkin ihan hauskan :D.

Illalla menen Wifin luo luovuutta käyttäen. Tiistai-illan blogipostauksen kirjoitin oman kämpän rappukäytävässä naapuriravintolan netissä. Istuin lattianrajassa ja näin kun ulkona satoi vettä.